Etusivulle Home Page
Valtiopäivämies Anders Oinas (1750-1822) 

Kirjoittanut Jaakko Jurvansuu

Päivitetty 14.11.2014


Anders Oinas syntyi maaliskuun 30. päivänä 1750 Pudasjärven pitäjän Hetejärven kylän Oinaan talon Nro 1 isännän Henric Andersinpoika Oinaan ja hänen vaimonsa Anna Antintytär Liikasen eli Perätalon toiseksi vanhimpana lapsena. Anders sai Oinaan talon isännyyden isältään 1799. Anders valittiin Oulun läänin Kemin kihlakunnasta talonpoikaissäädyn edustajaksi Ruotsin valtakunnan vuoden 1800 yleisille valtiopäiville, jotka pidettiin Norrköpingissä alkaen maaliskuun 12. pnä ja päättyen kesäkuun 15. pnä. Anders on allekirjoittanut säätyjen päätöksen yhdessä Ruotsin valtakunnan drotsin (Svean hovioikeuden presidentti), valtakunnan marsalkan sekä säätyjen, kreivien, vapaaherrojen, arkkipiispan, piispojen, ritariston ja aateliston, papiston, porvariston ja talonpoikien edustajien kanssa. Anders Oinaan arvonimenä oli Pudasjärven pitäjänkokousten pöytäkirjoissa valtiopäivämies vielä kauan vuoden 1800 valtiopäivien jälkeen, kertoo Raili Rytkönen (1941-2002) Suur-Iin historiassa.

Mahtava, korkeasukuinen ruhtinas ja herra, herra GUSTAF IV ADOLPH, Ruotsin, Göötan ja Venden (Itämeren etelärannikko) kuningas jne. jne. jne., Tanskan ja Norjan perillinen, Schlessvigin, Hollsteinin, Stormarnin ja Ditmarsen herttua, Oldenburgin ja Delmenhorstin kreivi jne. jne., kaikkein armollisin kuninkaamme ja herramme oli avoimella armollisella kirjeellään ja käskyllään 15. päivänä tammikuuta 1800 suvainnut kutsua koolle yleiset valtiopäivät Norrköpingiin kunnioittamaan läsnäolollaan hänen kuninkaallisen majesteettinsa ja korkeasti rakastetun puolisonsa kuningattaren ylhäisiä kruunajaisia sekä neuvonpitoon eräistä isänmaata koskevista asioista.

Niinpä Anderskin nöyrän kuuliaisena tälle armolliselle kutsulle matkusti Oulun läänin Kemin kihlakunnan talonpoikien valitsemana edustajana Norrköpingiin ollakseen läsnä 12. päivänä maaliskuuta alkaneilla valtiopäivillä ja kruunajaisissa. Anders osallistui valtiopäivillä tehtyjä kuninkaan armollisia ehdotuksia koskeviin neuvotteluihin ja allekirjoitti yhdessä valtakunnan drotsin, valtakunnan marsalkan ja säätyjen kanssa pöytäkirjan 15. päivänä kesäkuuta vuonna 1800 Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymän jälkeen.

Oulun läänin perusti kuningas Kustaa III vuonna 1776 jakamalla Korsholman eli Pohjanmaan läänin kahtia Vaasan ja Oulun lääneihin. Norrköpingin valtiopäiville osallistui läänin virkamiehistä ainakin aatelistoon kuuluva maaherra Juhana Fredrik Carpelan. Porvarissäädyn edustajana oli Oulun ja Kajaanin porvariston yhteisesti valitsemana oululainen kauppias Lauri Henrik Keckman sekä Nilsson Malm Pietarsaaresta. Talonpoikia edustivat Anders Oinaan lisäksi Matts Pickarajn Pohjanmaan pohjoisesta tuomiokunnasta ja Isaac Schroderus Kajaanin kihlakunnasta.

Anders Oinas kuului talonpoikaissäätyyn. Muita säätyjä olivat porvaristo, papisto ja aatelisto, joista viimeksi mainittu jakautui kolmeen luokkaan: kreivien ja vapaaherrojen muodostamaan yläluokkaan, ritariluokkaan, mihin luettiin ne suvut, joiden esi-isistä joku oli toiminut valtaneuvoksena, ja muuhun aatelistoon eli asemiesluokkaan. Lisäksi valtiopäiville osallistui joukko virkamiehiä.

Hallitusmuodon mukaan valitsijoiden piti saada ilman sivulta päin tulevaa painostusta määrätä valtiopäivämiehet, eivätkä maaherrat, tuomarit tai voudit saaneet sekaantua talonpoikain vaaliin ja edustaja oli valittava omasta piiristä. Vaali oli suoritettava enemmistöperiaatteen mukaan, valitsijoiden oli vastattava valtuutettunsa kuluista valtiopäivämatkalla, eikä valittu saanut kieltäytyä ilman pätevää estettä. Talonpoikaissäädyssä vaali tapahtui kihlakunnittain, mutta kihlakunnat saivat valita yhteisenkin edustajan, millä säästettiin kustannuksia. Valitsijamiehiä valittiin tavallisesti yksi tai kaksi pitäjästään, mutta heitä saattoi olla enemmänkin. Kullakin pitäjällä oli yksi ääni, mutta myöhemmin saatettiin äänestää jo valitsijamiesten pääluvun mukaan. Yleensä pyrittiin yksimieliseen päätökseen ja keskenään vahvoista kilpailijoista saatettiin edustaja valita arvallakin. Norrköpingin valtiopäivien edustajaa valittaessa on saatettu laskea pitäjien äänimäärät verolukujen tai taloluvun perusteella.

Vaalitilaisuuden järjesti tuomari läheiseen kaupunkiin, keskeisesti sijaitsevan pitäjän käräjätaloon tai muuhun maaseudun tavanomaiseen kokouspaikkaan. Edustajan vaali suoritettiin tuomarin puheenjohdolla. Valitun tuli olla vaalipiirissä vakinaisesti asuva puhdassäätyinen talonpoika. Tämän ehdon Anders vero- eli perintötalon isäntänä hyvin täytti. Tästä säätypuhtaudesta ei aina pidetty kiinni, vaan haluttiin valita säätyläismaanomistajia heidän kielitaitonsa ja yleisen kokemuksensa perusteella.

Kuningas oli allekirjoittanut Norrköpingin valtiopäivien kutsun tammikuun 15. päivänä ja valtiopäivät alkoivat jo 12. päivänä maaliskuuta. Aikaa edustajien valintaan ja valtiopäiville matkustamiseen oli vajaat kaksi kuukautta. Norrköping on noin 150 km Tukholman eteläpuolella. Noin 25 km Norrköpingistä pohjoiseen on nykyisin Kolmårdenin eläintarha, johon Suomestakin tehdään retkiä. Anders aloitti matkanteon valtiopäiville melko varmasti Hetejärveltä Ouluun omalla hevosellaan, jonka kuski palautti ostettujen tavaroiden kanssa Oinaaseen. Oulusta matkaa piti jatkaa kievarikyydillä pohjoiseen päin ja edelleen Perämeren ympäri ja sitten Ruotsin itärannikkoa pitkin Norrköpingiin. Kestikievareilta eli majataloilta Anders sai käyttöönsä paikkakunnan varallisuustason mukaiset sänkyvaatteet, tavallista parempaa ruokaa, olutta ja kaljaa. Näistä kaikista hänen täytyi maksaa maaherran vahvistamien, näkyvälle paikalle vierastupaan ripustettujen taksojen mukaiset maksut. Tupaa, pöytää ja penkkiä vieras sai vapaasti käyttää. Kyytimaksu maksettiin seuraavaan majataloon saavuttaessa. Matkatavaroita sai olla matka-arkku ja ruokasäkki. Mainittakoon, että Andersin käyttämän ns. suuren rantatien kunnossapitoon piti myös pudasjärveläisten osallistua tienjaon perusteella. Tie myös aurattiin talvisin. On tietysti mahdollista, että Oulun läänin maaherra Carpelan, kauppias Keckman Oulusta ja Malm Pietarsaaresta sekä talonpojat Oinas, Pickarajn ja Schroderus ovat matkustaneet yhtä matkaa ja saaneet ”maaherrallisen” kohtelun matkallaan.

Kuinka kauan Andersin matka Hetejärveltä Norrköpingiin kesti? Maantieteilijä J.E. Rosbergin mukaan Suomen sodan aikoihin (1808-1809) matka parhaassa tapauksessa ilman taukoja liikuttaessa kesti Helsingistä Tornioon yli 144 tuntia. Kun taukojakin piti pitää, niin arvelisin Andersin joutuneen matkustamaan parisen viikkoa. Aina eivät valtiopäivämiehet ehtineet ajoissa perille. Kaksi kuusamolaista talonpoikaisedustajaa myöhästyi alkuvuodesta 1789 alkaneilta valtiopäiviltä Tukholmasta kolmisen viikkoa ja samoihin aikoihin saapui myöhästyneenä myös viisi porvariedustajaa etelä-Suomesta. Paluumatkan kesäkuussa on Anders mahdollisesti tehnyt jollakin Tukholman ja Oulun väliä purjehtineella oululaisen kauppaporvarin laivalla tahi matkustanut ensin Turkuun laivalla ja sieltä rantatietä kievarikyydillä Ouluun ja edelleen Iihen, josta hän pääsi jo veneellä Iijokea ja Taipaleenharjun kautta kulkevaa venereittiä pitkin kotirantaansa saakka. Ison Oinaan talon isäntä Anders oli reissussa noin neljä kuukautta. Hänen edellisenä vuonna isännyydestä luopunut 78-vuotias isänsä Heikki lienee hoitanut vielä isännyyttä tämän ajan, vaikka Andersin vaimo Annakin oli vielä elossa.

Miksi nuori kuningas Kustaa IV Adolf kutsui valtiopäivät koolle kahdeksan vuoden tauon jälkeen ja miksi juuri Norrköpingiin, joka oli syrjäinen teollisuuskaupunki kaukana Tukholmasta? Helge Pohjolan-Pirhosen kirjoittaman Kansakunnan historian toisessa osassa Kansakunta etsii itseään 1772-1808 kerrotaan, että yhteinen kansa oli ylen tyytyväinen nuoreen ja hyvin säästäväiseen kuninkaaseensa, kun se sai elää rauhassa niin sodan melskeistä kuin kiusallisista valtiopäiväkutsuista, mutta hyvien aikojen vastapainoksi tuli vuosina 1798-1800 raskaita katoja. Kun lisäksi sotaa käyvät suurvallat Englanti ja Ranska häikäilemättömillä kaappailuillaan aiheuttivat tuntuvia tappioita myös puolueettoman Ruotsi-Suomen merenkululle, valtiontalous kaikista säästäväisyysponnistuksista huolimatta vaikeutui. Niinpä Kustaa IV Aadolfin oli pakko kutsua säädyt koolle valtiopäiviä kohtaan tuntemastaan vastenmielisyydestä huolimatta. Silloin kuninkaalle ja kuningattarelle voitaisiin järjestää myös kruunajaiset, sillä kaikki Ruotsin kuninkaat oli kruunattu Eerik Knuutinpojasta lähtien (1210), kertoo Herman Lindqvist kirjoittamassaan Ruotsin historiassa jääkaudesta tulevaisuuteen.

Saman kirjoittajan mukaan kuningas ei halunnut kohdata Tukholman aatelisoppositiota ja levottomuuksien lietsojia, joten hän päätti isänsä tavoin järjestää valtiopäivät mahdollisimman hankalan matkan päässä pääkaupungista ja lisäksi keskellä talvea. Norrköpingin kaupungissa oli tuolloin vain kuutisentuhatta asukasta. Ankara talvi säikyttikin monet aatelismiehet pysymään sieltä poissa. Muita pelottivat hyvän asunnon löytämiseen liittyvät vaikeudet, sillä pikkukaupungin ahneet porvarit vaativat huoneista vuokria, jotka olivat suuruudeltaan täysin groteskeja. Kuitenkin paikalla oli kolmisenkymmentä nuorta herraa, jotka muodostivat äänekkään aatelisopposition, jota inspiroivat liberaaliaatteet, Amerikan vapaussota sekä Ranskan vallankumous. Heidän joukossaan ei ollut suomalaisia. Anders lienee ollut kuningasmielinen, joita oli suomalaisten keskuudessa ylivoimaisesti eniten.

Säädyt kokoontuivat 12.3. ja kuninkaan avauspuhe sekä valoisa kertomus hänen hallituksensa alkuvuosista lisäsivät säätyjen suopeutta uhrauksiin rahaolojen järjestämiseksi. Talonpoikaissäädyssä esitettiin 17.3. ajatus, että säätyjen piti juhlallisella adressilla ja lähetystöllä kiittää kuningasta hänen huolenpidostaan. Suomalaisilla talonpojilla oli erityisesti aihetta kiitokseen kuningasta kohtaan, sillä tämä oli säädyn järjestäytyessä ilmoittanut määränneensä säädyn varasihteeriksi suomenkielen translaattorin Henrik Reinhold Gummerin ”Suomen rahvaan asioiden vuoksi”, joten suomalaisten talonpoikien kielivaikeuksista johtunut pitkäaikainen tyytymättömyyden aihe oli jopa pyytämättä poistettu. Näin kerrotaan Suomen kansanedustuslaitoksen historian I osassa, jota teosta tässä esityksessä on pitkälti seurattu. Anders tuskin osasi ruotsin kieltä, mutta nyt hän saattoi täysipainoisesti osallistua asioiden käsittelyyn. Myös kuninkaan avajaispuhe käännettiin suomeksi ja julkaistiin Suomen kaikkien asukkaiden iloksi.

Suomalaisilla oli muutakin aihetta kiitokseen. Kuninkaallisen Majesteetin armollisella julistuksella oli 17. joulukuuta 1799 Suomeen perustettu koskenperkausjohtokunta, joka oli Suomen ensimmäinen keskusvirasto ja on nykyisen Tiehallinnon, aikaisemman hyvin tunnetun TVH:n eli Tie-ja vesirakennushallituksen, edeltäjä. Vuonna 1797 oli Turkuun perustettu Suomen Talousseura, joka oli saanut kuninkaalta oikeuden virkatiet sivuuttaen kääntyä suoraan hänen puoleensa. Niinpä suomalaiset saivatkin oman erikoisen kiitoskohtansa säätyjen yhteiseen adressiin.

Valtiopäivien aluksi valittiin valiokunnat. Suomalaisista talonpojista sääty lähetti salaiseen valiokuntaan Hans Mickelsin Vaasan läänistä, suostuntavaliokuntaan Adam Henricsson Alopaeuksen Savon ja Karjalan läänistä sekä Petter Pettersson Klockarsin Vaasan läänistä, talousvaliokuntaan Petter Väänäsen Savon ja Karjalan läänistä Kuopiosta ja Wilhelm Johansson Sikojärven Uudenmaan ja Hämeen läänistä Pirkkalasta. Pankkivaliokuntaan tuli porvaristosta oululainen kauppias Keckman, josta jo edellä oli puhe.

Valtaistuimen eteen jalon ja kansansa menestystä mitä huolellisimmin ajattelevan kuninkaan silmien alle kokoontuneiden säätyjen iloon sekoittui valtiopäivien pöytäkirjan mukaan sekä kuninkaalle että säädyille tuskaa tuottavia tunteita, sillä kuninkaallinen majesteetti oli säätyjen edellisen kokoontumisen jälkeen menettänyt hellän ja rakastetun isänsä, valtakunnan kuninkaan, jonka suuret ominaisuudet ja kunnia jättävät hänen nimensä kuolemattomuuteen. Tässä säädyt olivat täysin oikeassa, sillä Kustaa III on nytkin yksi kaikkein tunnetuimmista Ruotsin kuninkaista.

Säädyt ilmoittivat sydämellisen osanottonsa suuren kuninkaan rakastetulle jälkeläiselle ja armollisella audienssilla kuninkaan luona 2.4. alamaisesti esittivät surunvalittelunsa kuninkaan poismenon johdosta ja osoittivat virallisesti inhonsa sitä rikollista tapaa kohtaan, jonka seurauksena asetettiin raja kuninkaan päiville, ja joka vei hänet ennenaikaisesti hautaan kansansa keskuudesta, jonka luottamusta hän nautti.

Tämän jälkeen säädyt kertovat päätöksessään, miten he kuninkaallisen majesteetin syntyessä toivoivat hänestä hyvää ja oikeudenmukaista kuningasta, ja että heidän toivomuksensa on muuttunut toiveikkuudeksi ja lopulta kuninkaallisen majesteetin lyhyen hallituskauden aikana varmuudeksi. Vielä säädyt ilmoittavat mitä elävimmällä mielenliikutuksella ja ihailulla kuunnelleensa kuninkaallisen majesteetin sanoja hellyydestä kansaansa kohtaan sekä puhdassydämisyydestä ja totuudesta hänen tiedottaessaan hallitustoimistaan.

Toisessa päätöksensä pykälässä säädyt toteavat, että kuninkaallisen majesteetin viisas puolison valinta on Ruotsin kansan iloisimpia tapahtumia. Hänen majesteettinsa kuningattaren ylhäinen syntyperä ja polveutuminen suvusta, joka loi perustan Ruotsin itsenäisyydelle, vapaudelle ja hyvinvoinnille, ja jonka hallitsemana se on saanut kokea niin monta kunniakasta aikakautta, sytyttivät jo toiveen, joka nyt on muuttunut täydelliseksi varmuudeksi.

Kuninkaan ylhäinen valinta on myös ollut vakuuttava todistus hänen järkkymättömästä kunnioituksesta perustuslakia kohtaan ja lempeydestä evankeliseen oppiin, jota me tunnustamme, ja on tämän viisauden kaitselmus nyt oikeudenmukaisesti palkinnut niin, että kuningas on saanut puolisokseen hänen majesteettinsa kuningattaren ylhäisen henkilön, jolla on rakastettavia ominaisuuksia ja joka koristaa valtaistuinta ja sen kauneutta sekä valoisalla yhteiselolla keventää kuninkaan hallitushuolia, ja että kuninkaallinen majesteetti on jo nähnyt, että hänen onnellinen avioliittonsa on siunattu hänen kuninkaallisen korkeutensa kruununprinssi Gustafin syntymällä, tapahtuma, joka on aikaansaanut yleistä iloa ja riemua Ruotsin kansan keskuudessa, vahvistaa kuninkaan valtaistuinta ja tuottaa jälkeentuleville onnea. Hänen herra isänsä hyvät tavat ja ominaisuudet sekä ajatukset, mitkä hän on lausunut tavasta, millä hän aikoo poikansa kasvattaa, on antanut meille takeen siitä, että meidän hartaat toivomuksemme käyvät toteen.

Kustaa IV Adolf oli 13-vuotias isänsä salamurhan aikaan. Täysi-ikäiseksi hänet julistettiin, kun hän täytti 18 vuotta. Puolisoa hänelle alettiin etsiskellä, kun hän oli 16-vuotias. Ensimmäinen kihlattu oli 15-vuotias Mecklenburg-Schwerinin herttuan Friedrich Franzin tytär Louisa Charlotta, mutta kun Kustaa IV Adolf sai luottamuksellisia tietoja, että tyttö oli ontuva, vinoon kasvanut, pieni, pullea ja paksu nauris, jolla oli lattanenä, suuri suu ja punainen tukka, niin hän perui kihlauksen kesken Mecklenburgin ruhtinaskunnan iloisten kihlajaisjuhlien. Sitäpaitsi kuningas oli näihin aikoihin rakastunut erääseen hovin ihanimpaan kukkaseen, 16-vuotiaaseen Aurora De Geeriin.

Seuraavaksi Venäjän Katariina Suuri tarjosi vaimoksi pojantytärtään suuriruhtinas Aleksandraa. Kuningas matkustikin suuren seurueen kanssa Venäjän pääkaupunkiin ja nuoret ihastuivat toisiinsa. Katariina Suuri vaati Kuitenkin kihlauksen ehdoksi, että prinsessan oli saatava säilyttää ortodoksinen uskonsa myös Ruotsissa, mutta kun tämä oli Ruotsin lain vastaista, niin kihlauksesta ei tullut mitään, eikä myöskään kihlajaisjuhlasta, kun sulhasta ei juhlaan ilmestynytkään. Molemmat kuninkaan hylkäämät morsiamet olivat surun murtamia ja menehtyivät muutaman vuoden kuluessa.

Täysi-ikäiseksi tultuaan kuningas alkoi itse etsiskellä sopivaa puolisoa ja hänen valintansa kohdistui 15-vuotiaaseen Badenin prinsessaan Fredrika Dorotea Vilhelmiinaan. Tällä kertaa kuningas matkusti itse etelään ja kun prinsessa oli hyvin kaunis, niin avioliitto solmittiin 1797. Tätä avioliittoa säädyt pitivät onnellisena ja lienee se sitä ollutkin, sillä kuningatar tuli kahdeksan vuoden aikana raskaaksi ainakin kuusi kertaa. Yksi lapsista kuoli keskenmenossa, yksi kuoli lapsena ja neljä varttui aikuiseksi. Kustaa IV Adolf menetti 1809 kruununsa, perhe lähti Ruotsista, puolisoiden välit huononivat ja tämä johti avioeroon 1812.

Valtiopäiväkutsussa mainittu Kustaa IV Adolfin ja Fredrikan kruunajaiset järjestettiin huhtikuun 3. päivänä. Ne olivat Herman Lindqvistin mukaan halvimmat ja vähäloistoisimmat kruunajaiset, mitä Ruotsissa on koskaan järjestetty. Ilma oli huono, aamupäivällä räntäsade ja iltapäivällä rankkasade sekä kova tuuli. Päivällisetkin olivat niukat ja huonosti organisoidut. Raskaana oleva 19-vuotias kuningatar sairastui illalla ja sai pian sen jälkeen keskenmenon. Anders oli varmaankin tyytyväinen kuninkaan säästäväisyyteen.

Varsinainen asia, jonka vuoksi kuningas joutui kutsumaan valtiopäivät koolle, oli vuodesta 1789 liikkeellä olleiden valtakunnan velkaseteleiden lunastaminen. Nykyään puhutaan obligatioista. Valtionpankilla ei ollut riittävästi hopeaa niiden lunastamiseksi. Valtiopäivät päätti kuninkaan ehdotuksesta, että ne lunastetaan vain viidellä kuudesosalla niiden pankkisetelinarvosta. Suoritettiin siis devalvointi, josta Anderskin oli päättämässä. Lunastukseen tarvittavan valtionpankin hopeavaraston lisäämiseksi valtiopäivät päättivät uudesta koko valtakuntaa koskevasta yhteensä neljän ja puolen miljoonan riikintalarin suuruisesta omaisuusverosta. Veron maksun perusteena olevan omaisuuden arvioivat läänin maaherran puheenjohdolla toimivat arviolautakunnat. Vero piti maksaa kahdessa erässä. Kävi kuitenkin niin, että hallitus antoi 1802 varallisuusveron toisen puolen anteeksi, sillä kuningas oli antanut pantata 100 vuodeksi Ruotsin omistuksessa olleen Wismarin kaupungin Mecklenburgin-Schwerinin herttualle, jonka tytär ei kelvannut hänelle vaimoksi, ja saanut siitä tarvittavat rahavarat. Tämä ilmoitus oli varmaan Andersin mieleen, joka arvatenkin oli saanut jo sapiskaa talonpojilta uudesta ankarasta verosta. Ruotsi ei maksanut velkaa takaisin eikä edes korkoja, joten se ei saanut Wismaria koskaan takaisin. Valtiopäivillä päätettiin ottaa käyttöön lukuisia muitakin veroja, jotka koskivat mm. sokeria, puuteria, hienompia matkavaunuja, pelikortteja, taskukelloja ja seurakoiria. Koiraveroa taidetaan periä vieläkin. Siihen on Anderskin osaltaan syypää.

Muita käsiteltäviä asioita oli mm. talonpoikaissäädyn osallistuminen säätyjen pankin hoitoon, ranskankielisen katolisen katkismuksen julkaisemislupa, salpietarivero, talonpoikien purjehdusvapaus, palkollisten muuttoaika ja viinanpolttokysymys. Suomalaiset halusivat palkollisten muuttoajan siirrettäväksi myöhäissyksyyn. Toivomus ei toteutunut ja vasta autonomian aikana pyhäinmiestenpäivä vahvistettiin Suomen palkollisten muuttoajaksi (römppäviikko).

Valtiopäivämiehet saivat viedä valtiopäiville valituksia ja ehdotuksia. Nykyäänkin voivat kansanedustajat tehdä aloitteita, mutta ne eivät harvaa poikkeusta lukuunottamatta mene läpi. Anders oli heitä parempi. Jouko Vahtola kertoo Pudasjärven seurakunnan historiassa, että valtiopäivämies Antti Oinas Hetejärveltä anoi vuoden 1800 valtiopäivillä, että Pudasjärven kirkkoherra ja kappalainen saisivat seurakunnan vaikeahoitoisuuden ja vähäpalkkaisuuden tähden lukea virkavuodet hyväkseen kaksinkertaisina. Valtiovalta suostui siihen. Tämä oikeus lakkasi vasta 1847 eli 25 vuotta Andersin kuoleman jälkeen. Näin kova poika oli Anders Oinas! Me kaikki voimme kunnioittaa häntä.

Kuva puuttuu tästä

C.P. Elfströmin akvarelli kuvaa Kuningatar Fredrika Dorothea Wilhelminaa seuraamassa Norrköpingin koskessa vuoden 1800 valtiopäivien aikana järjestettyä Oulun läänin talonpoikaisten edusmiesten koskenlaskunäytöstä. Norrköpings stadsmuseum. Kuva ja teksti Suomen historiasta osa 4, kirjoittaja professori Yrjö Blomstedt, Amer-yhtymä Oy Weilin+Göös Espoo 1986.

Valtiopäivien pappissäädyn suomalainen keskushenkilö piispa Sakari Cygnaeus puhui lopettajaissaarnassaan enteellisesti siitä, miten oikean kristityn velvollisuutena oli iloisen kiitollisena ja luottavaisen toiveikkaana kunnioittaa Jumalan kaitselmusta kaikessa, sekä iloisissa että epämieluisissa tapauksissa. Nämä olivat viimeiset Ruotsi-Suomen valtiopäivät. Andersin elinaikana pidettiin vielä autonomisen Suomen valtiopäivät Porvoossa, joille Anders ei osallistunut. Hän oli jo ansainnut valtiopäivämiehen kunniakkaan arvonimen, jota hänestä käytettiin virallisissakin asiakirjoissa vielä kauan valtiopäivien jälkeen. Tuskinpa kukaan pudasjärveläinen on koskaan ollut niin ylhäisessä seurassa kuin Anders valtiopäivillä oli.

LIITETIEDOT
Anders (Antti) Oinas, Pudasjärven Hetejärven Oinas Nro 1 perintötalon isäntä n.1799-1822, valtiopäivämies Oulun läänin Kemin kihlakunnan talonpoikaissäädyn edustajana Ruotsin valtakunnan säätyjen vuoden 1800 yleisillä valtiopäivillä Norrköpingissä 12.3.-15.6., s.30.3.1750 ja k.23.10.1822  Oinas Nro 1, kuolinsyy halvaus. Vanhemmat Oinas Nro 1 talon isäntä n.1754-1798, lautamies Henric (Heikki) Andersinpoika Oinas ja Anna Liikanen eli Perätalo, Antti Matinpoika Liikasen tytär Pudasjärveltä. Puoliso 1773-1818 Anna Keränen, s.1748 Pudasjärvi, k.1818 Oinas Nro 1, kuolinsyy halvaus. Puolison vanhemmat Antti Antinpoika Keränen ja Kaisa Martintytär Pätsilä Pudasjärveltä. Lapset: Kaisa (Carin), s.1774, puoliso Antti Puhakka Utajärveltä; Heikki (Henrik) Oinas eli Rautio, s.1775, k.1844, puoliso Anna Heikintytär Kanniainen Ylikiimingistä; Anna s.1777, k.1851, puoliso Matti Matinpoika Pätsi eli Jurvanen Hetejärveltä; Antti (Anders) s.1779, puoliso Elsa Erkintytär Oinas eli Panuma Pudasjärveltä; Maija (Maria) s.1782, puoliso Pekka Antinpoika Ojala Utajärveltä; Erkki (Ericus) s.1784, k.1819, puoliso Anna Ollintytär Ruottinen Pudasjärveltä; Juuso (Joseph) s.1787.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS
Sveriges rikes ständers beslut Gjordt, samtyckt och förafskedadt på den allmänna riksdagen som slöts i Norrköping den 15 junii 1800 Tukholma 1800, Suomen kansanedustuslaitoksen historia ensimmäinen osa Helsinki 1963, Herman Lindqvist, Ruotsin historia jääkaudesta tulevaisuuteen Helsinki, Risto Valjus (toimittaja), Kuninkaallisia, keisarillisia, tasavaltaisia Suomen valtionpäämiehet ja heidän puolisonsa Helsinki 2001, Helge Pohjolan-Pirhonen, Kansakunnan historia Kansakunta etsii itseään 1772-1808 Porvoo Helsinki, Raili Rytkönen, Suur-Iin historia 1700-1870 Kajaani 1978, Jouko Vahtola, Pudasjärven seurakunnan historia Pudasjärvi 1981, Tuukka Talvio, Raha Suomessa ennen euroa Helsinki 2002, Numismaattisia tutkimuksia Studia numismatica, S.Clason, Några anmärkningar rörande riksdagen i Norrköping 1800

KIRJOITTAJAT

Kirjoittanut Jaakko Jurvansuu, Kajaani. Käännökset Ruotsin kielestä tarkistanut maisteri Karl Kunnas, Kajaani.